FIGAROS BRÖLLOP – FIGARON HÄÄT

Lilla Teaternilla on pitkä farssiperinne, ja Jakob Höglundin ajankohtainen ohjaus sulkee ympyrän niin hänelle kuin teatterillekin – Figaron häät on yksi harvoista komediaklassikoista, joita ei ole ennen nähty Lillanilla, ja samalla se on Höglundin ensimmäinen farssi taiteellisena johtajana.

Kun Pierre de Beaumarchaisin tuore näytelmä Figaron häät sai ensi-iltansa Pariisissa 1784, ryntäys teatteriin oli niin suuri, että kolmen ihmisen kerrotaan kuolleen, ja henkiin jääneiden pistäneen alulle Ranskan vallankumouksen. Yhteiskunta on viimeisen runsaan parin sadan vuoden aikana toki muuttunut, mutta ihmisen luonne ei ole muuttunut. Mikä sai ohjaaja Jakob Höglundin pyyhkimään pölyt Figaron käsikirjoituksesta ja tuomaan sen näyttämölle syksyllä 2023?

”Syitä on, kuten aina, useita, mutta kunnon farssille on ollut selkeä kysyntä siitä lähtien, kun tulin Lillaniin, ja halusin kunnioittaa perinnettä. Samalla minusta on hauskaa tehdä klassikoista uusia versioita, ja kun kävin läpi, mitä Lilla Teaternissa on kautta aikojen esitetty, huomasin, että juuri tätä vanhaa helmeä ei ole koskaan ennen nähty meillä.”

AJATON IHMISLUONNE

Näytelmästä ei tule klassikkoa vahingossa vaan kaikissa jotain erityistä. Höglundin ja työryhmän käyttämää sovitusta Figaron häistä ohjaaja kuvailee monimutkaiseksi rakkauskomediaksi, josta vanhentuneet sivujuonteet ​​on siivottu pois.

”Satuin näkemään juuri tämän tulkinnan Figarosta Tukholmassa noin kymmenen vuotta sitten ja se jäi jotenkin mieleen, ei vähiten sen historiallisen merkityksen takia. Ajatus, että teatterinäytelmä silloin merkitsi niin paljon yhteiskunnan kehitykselle, on kiehtova. Beaumarchais kirjoitti aikalaisilleen ajankohtaisista asioista, hän haastoi rohkeasti silloisen valtajärjestelmän ja joutui vankilaan, ja hänen tekstinsä olivat osasyy historiallisille mullistuksille.

Meidän versiomme ei ole poliittisesti yhtä latautunut, mutta havainnot luokka-, identiteetti- ja yhteiskuntajärjestyksestä ovat yhä koskettavia kysymyksiä. Painopiste on nyt enemmän ihmissuhteissa, jotka ovat aina ajankohtaisia.”

KUKAAN EI OLE SYYTÖN

Teatterihistorian tuntevat muistavat, että Beaumarchain aikaisemmassa näytelmässä Sevillan parturi nuori Figaro auttoi kreivi Almavivaa hurmaamaan kauniin Rosinen ja menemään hänen kanssaan naimisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin on Figaron ja hänen morsiamensa Susannan vuoro avioitua. Molemmat työskentelevät Almavivan palveluksessa, mutta kreivi on jo ehtinyt kyllästyä vaimoonsa ja kiinnittänyt katseensa Susannaan. Hän tekee kaikkensa viekoitellakseen nuoren morsiamen, eikä kreivi ole ainoa yhtälössä, jolla halu kiiltää silmissä.

”Kukaan meidän draamassamme ei ole täysin syytön”, Höglund painottaa. ”Kreivi on tietysti pahin, mutta kaikki ovat jollain tapaa turmeltuneita ja himojensa vallassa. On mielenkiintoista, kuinka hyvin tämä teema on kestänyt aikaa.

KONTRASTIT KANTAVAT

Esityksen yhtenä teemana on taiteelliset kontrastit –klassikkonäytelmä nykyajassa, nuoret rakastavaiset vastaan itsekkäät vanhukset ja 1700-luvun puvustus modernissa, abstraktissa lavastuksessa. Säveltäjä ja äänisuunnittelija Tony Sikström on luonut omaperäisen musiikkikokonaisuuden, jossa nykypäivän popmusiikki kohtaavat klassisen aikakauden säveljuonteita.

”Monille tulee Figaron häistä tietysti ensimmäisenä mieleen Mozart, joka sävelsi oman opera buffan tuoreen näytelmän pohjalta. Ja koska hän onnistui niin hyvin, en kokenut, että olisi järkevää lähteä klassisen musiikin sävellyskilpailuun Mozartin kanssa. Sen sijaan olen koittanut luoda hybridin uutta ja vanhaa, jossa esimerkiksi jousikvartetti kohtaa elektronisen popin.”

Sikströmin mukaan näytelmä ”kuulostaa, miltä se näyttää” – kontrastit uuden ja vanhan välillä luovat jännitteen, joka tempaa mukaansa.

”Ajatuksena on ollut, että myös nuoremmat katsojat saisivat kosketuspinnan historialliseen näytelmään, ja samalla toki klassisen musiikin ystäville löytyy nautittavaa.”

VAUHTIA JA VAARAA

Figaron häät on Sikströmin ja Höglundin toinen yhteinen teos, ja yhteistyö on jälleen ollut sekä sujuvaa että vastavuoroista. ”On ilo työskennellä ohjaajan kanssa, joka todella rakastaa musiikkia.” Höglundille on ominaista käyttää näyttelijöitä äänien ja tunnelmien luomiseen, ja hänen kädenjälkensä näkyy myös lavastuksessa.

”Alun perin en uskonut esityksestä tulevan näin fyysinen, mutta yhdessä lavastaja Sven Haraldssonin kanssa teimme pehmeistä vaahtomuovipalikoista koostuvan lavastuksen, jossa näyttelijät voivat kaatuilla ja heittää voltteja vahingoittamatta itseään. Tosin, milloinkohan en olisi käyttänyt jonkinlaisia palikoita lavastuksena”, Höglund naurahtaa.

Esityksen rajumpia osia toteuttamaan teatteri palkkasi stunttikoordinaattori Ville Seivon, joka on Suomen johtavia slapstick- ja lavataistelujen erityisosaajia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on siis luvassa.

Lavalla nähdään Joachim Wegeliuksen Figaro ja Ursula Salon Susanna. Kreiviä ja kreivitärtä esittävät Joonas Heikkinen ja Pia Runnakko. Morsiusneito Blanquitana loistaa Minni Gråhn ja Alexander Wendelin tarjoaa taidonnäytteen herkullisessa Cherubinin roolissa.

Esityskieli ruotsi. Esitys tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi. Lue lisää tekstityksestä täältä