Saara Turunen veistää esityksen esiin

Lillanin syksy alkaa Saara Turusen Hyenans dagar (Hyeenan päivät) maailmanensi-illalla.  Näytelmä kasvaa esiin kohtaus kohtaukselta yhden Suomen kiinnostavimman teatterintekijän ohjauksessa.

Saara Turunen (s. 1981) on ollut suomalaisen kirjallisuuden ja teatterin halutuimpia nimiä viimeisen kymmenen vuoden ajan ja menestynyt myös ulkomailla omaperäisillä kirjoillaan ja näytelmäohjauksillaan, jotka usein tutkivat taiteen, yhteiskunnan ja naisen aseman teemoja sekä oivaltavasti että humoristisesti.

Esikoisromaanistaan Rakkaudenhirviö Saara Turunen sai vuonna 2015 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja jo kaksi vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin arvostettu Thalia-palkinto teatteritaiteen saralla. Kirjat, näytelmät ja palkinnot ovat seuranneet toisiaan, ja nyt Hyenans dagar-esityksen myötä – jonka hän itse on dramatisoinut ja ohjannut – Saara Turunen tekee vihdoin debyyttinsä Lilla Teaternissa.

”Kaikki alkoi yhteistyökeskusteluista Helsingin Kaupunginteatterin kanssa. Mainitsin ohimennen, että Lillan vaikutti mielestäni todella kiinnostavalta näyttämöltä. Ajattelin ehkä ensisijaisesti itse tilaa ja sen erityistä tunnelmaa, en niinkään yleisöä, perinteitä tai kieltä.”

Näyttää mieluummin kuin kertoo

Turunen kertoo, että hän on vähitellen alkanut tehdä teatteria, jossa puhutaan yhä vähemmän.

”Rakastan eri kieliä, mutta minulle teatteri on ennen kaikkea audiovisuaalinen taidemuoto ja pidän esityksistä, joissa puhuttu sana ei ole keskiössä. Suomen lisäksi olen viime vuosina ohjannut eniten Saksassa, ja toki työskentely ulkomailla on aina hieman erilaista kuin kotimaassa. Mutta tärkeintä on etsiä yhteistä ja universaalia – ja sitä löytyy aina runsaasti. Toivottavasti löydämme sen myös Lillanissa.”

Turunen ei ole koskaan pelännyt kokeiluja sen enempää kirjallisuudessa kuin teatterissakaan. Esimerkiksi Hyenans dagar käsikirjoitus on vain kymmenen sivua pitkä eikä sisällä lainkaan dialogia. Juuri näin hän haluaa työskennellä – antaen teoksen kasvaa esiin omalla painollaan.

”Hyenans dagar perustuu osittain samannimiseen romaaniini, mutta se ei ole dramatisointi, vaan pikemminkin sarja kohtauksia ja hetkiä, joita olen poiminut kirjasta ja sen maailmasta ja jotka itse koen mielenkiintoisiksi. Prosessin alussa minulla on usein enemmän kohtauksia kuin mitä lopulta tarvitsemme, ja itse näytelmän työstämisessä on kyse oikeastaan siitä, että kokeillaan, mikä toimii parhaiten lavalla. Joskus on mahdotonta ennakoida etukäteen – teatterilla on omat lakinsa. Lopullinen dramaturgia paljastuu vasta, kun sen tekee.”

Sekä kirjailijana että ohjaajana Turunen näkee nämä kaksi taidemuotoa monella tavalla vastakohtaisina, mutta samalla toisiaan täydentävinä – henkilökohtainen ja yhteinen ovat molemmat tärkeitä elämän näkökulmia.

Teatterin vahvuus piilee siinä, että ihmiset kokoontuvat yhteen ja kokevat jotain yhteistä. Jotain tapahtuu, ja me todistamme sen yhdessä. Erityisesti korona-aikana huomasin, kuinka paljon kaipasin juuri tätä taidemuotoa – elämästä tuli niin paljon köyhempää, kun kaiken koki yksin sohvalta käsin.

Nauttia yksin, yhdessä

Teatterin poliittinen ulottuvuus liittyy osittain juuri yhteiseen kokemukseen – voimme nauraa yhdessä sille, mitä todistamme. Minulla on myös tunne, että ihmiset ovat alttiimpia näkemään yhteiskunnallisia teemoja teatteriesityksessä kuin esimerkiksi kirjassa. Olen huomannut, että romaanejani tulkitaan usein henkilöni kautta, kun taas teatteriesitykset harvoin joutuvat samanlaisen henkilökohtaisen tulkinnan kohteeksi.

Sekä ohjaajana että katsojana Turunen haluaa, että näytelmän tulkinnat jätetään avoimiksi.

” Hyvässä teoksessa on aina tietty sisältö, mutta sitä ei pidä tyrkyttää yleisölle – jokaisen tulee saada tehdä omat tulkintansa. Siksi haluan jättää teoksiini tilaa avoimuudelle. On tärkeää, että ihmiset voivat tulkita kohtauksia eri tavoin, heidän henkilökohtaisen historiansa tai mielentilansa mukaan. Nautin itse esityksistä, joissa katsojana voi nojautua taaksepäin, ajatella omia ajatuksiaan ja aistia tunnelmaa salissa ja näyttämöllä. Ja juuri sellaista teatteria haluan tehdä”.

Teksti: Janne Strang